Koruilua!

Vihdoinkin sain ryhdyttyä koruilemaan. Oikeastaan virkkaushammasta pakotti ja päätin yhdistää (tai ainakin kokeilla...) virkkaamisen ja koruilun. Mielestäni näin noviisiksi onnistuin aikas hyvin! Eli minulla oli kullanväristä metallilankaa, jonka paksuus oli o,3 mm, sitriini-kivisiruhelmiä ja karneoli-kivisiruhelmiä. Ja tuommoinen siitä sitten tuli! Kuvia otin innoissani kaikenlaisilla alustoilla, joten kuvakollaasi on aikamoinen sillisalaatti. Mutta pakkohan sitä luomusta oli kuvata puolelta jos toiseltakin. Lukko-osio on vielä vähän vaiheessa, koska kullanvärisiä välirenkaita minulla ei ollutkaan. Sitriini muuten kuvastaa vahvuutta ja itseluottamsta ja karneoli rohkeutta. Eli aikamoisen paketin väsäsin. Nyt haluttaisi tehdä kaulakoruun sopivat korvikset, mutta kullatut korviskoukut puuttuu. Täytynee laittaa tilausta vetämään jonakin päivänä.

Siiriäisen nimipäivä

Pikku Siirin nimipäivä oli siis viime torstaina, juuri ennen juhannusta. Nimppareilla kävivät kummitustädit Anna ja Elisa. Ja Siiri sai lahjoja, tottakai. Ja tädit saivat kakkua! Elisa oli neulonut Siiriäiselle karviaismarjapipon ihanaisesta bambulangasta. Siiri käyttikin ahkerasti uutta hienoa pipoaan koko juhannuksen mummolassa. Annalta Siiri sai söpön puseron, jossa on hieman kasvunvaraa. Mutta ei hätää, Siiri kasvaa kyllä nopeasti! Tämä äiti oli niin höpsö, ettei näpsinyt yhtäkään kuvaa nimpparivieraista tai Siiristä. Tyhmä minä. Eivätkä tätösetkään ilmeisesti uskaltaneet kuvaamista ehdottaa, vaikka kamera virui ihan näkösällä ja käyttämättömänä. Kuvia tuli kuitenkin otettua kakusta ja sen koristeista, mansikkakakuntuoksuisesta kynttilästä ja Annan äidin Eevan lähettämästä kauniista orvokkikimpusta. Maljakon virkaa joutui tällä kertaa toimittamaan ei niin kovin tyylikäs pilttipurkki.

Leipomuksia

Siiri-tyttösen ihka ensimmäinen nimipäivä häämöttää jo nurkan takana. Elikkäs sehän on huomenna. Ja koska on kyse näinkin harvinaiselaatuisesta tapahtumasta kuin ensimmäisestä nimipäivästä, täytyy toki pitää juhlat! Tosin kutsuttujen joukko on sangen harvalukuinen. No niinhän sitä sanotaan, että kun väki vähenee niin pidot paranee :) Eilen leivoinkin jo pakastimeen pikkuruisia pizzoja ja pullaa. Tänään olisikin vuorossa kakkupohjan teko. Ja taidanpa kakun jo valmiiksi täyttääkin. Kuvia en leipomuksista räpsinyt, mutta ehkäpä sitten huomenna! Yläkuvassa Siiriä hivenen naurattaa ja alakuvassa Siiri taitaa tutkia nurmikkoa tai öttiäisiä tai jotakin. Nämä kuvat piristänee ainakin Elisa-tädin työpäivää! Olepa hyvä Elppu!

Helmiä(kö)?

Näyttääpä siltä, että tänään ei saa aikaiseksi muuta kuin arkisia askareita, joten nyt on paikallaan esitellä varsinaiset Helmet eli viralliset blogikissat Unto ja Palle. Unto on 4-vuotias touhukas puuhailija. Se edustaa perinteikästä maatiaiskissojen rotua ja väriltään se on punainen. Unto tuli perheeseemme häälahjana eläinlääkäriystävältäni Liisalta. Näin Untolla onkin elinikäinen määräaikaishuoltotakuu :) Ja Untonhan omistaa virallisesti pikinokkaisiin (joka Untolta kyllä puuttuu...) punaturkkeihin viehtynyt rakas aviomieheni. Koska Unto osoittautui hyvin nopeasti todella aktiiviseksi (lue enemmän tai vähemmän tuhmaksi) muun muassa huonekasvien ja tapettien parissa viihtyväksi touhuilijaksi, aloimme harkita kaverin hankkimista sille.

Keskitalvella 2006 bongasinkin Savon Sanomista ilmoituksen kotia etsivistä kissanpojista. Ei kun soittamaan. Varasin ja vastoin kaikkia hyviä ja asiantuntevia neuvoja tilasin kotiini pentueen ainoan poikakissan. Palle, oikealta nimeltään Pålle Rundqvist, osoittautui hyvin pehmeäksi mutta araksi karvapalleroksi. Hyvin pian se kuitenkin ystävystyi Unton kanssa ja tottakai myös meidän muiden kanssa. Pallen isä on rodultaan bengalinkissa, mistä johtuneekin Pallen silkinpehmeä turkki ja leopardikuviointi (ja häntämutka). No, meno ei ole talossa ainakaan rauhoittunut. Harvase hetki kaikki matot ovat kasassa kissojen leikkimielisten painiotteluiden jäljiltä.

Kesäkukkia...

Eilen oli aurinkoinen ja melko lämminkin päivä. Sain istuteltua ruukkuihin ja kukkapenkkeihin MELKEIN kaikki loput kesäkukkaset. Suosikkini on tuo kuvakollaasissakin oleva violetti runsaskukkainen rautayrtti. Kahdessa viimeisessä kuvassa on kivikkokasviryhmäni kukkaloistoa. Niistäkin oli kuva otettava, kun nyt kerran niin kauniisti kukkivat. Vielä olisi yksi kukkapenkki vailla kukkiaan. Tosin koko penkki parka kaipaa remonttia; etureunan kivet ovat painahtaneet vallan vinoon ja lie joku niitä hieman autollakin ohimennessään töninyt. Jospa jo huomenna olisi tämän kesän viimeistenkin kukkaistutuksien aika. Tämä päivä onkin mennyt sadetta pidellessä.

Reetan varsa

26.5.08 FWB-tamma Kiahan Redhead (i. Rothschild J) varsoi komean orivarsan oriista Fernet (i. Fürst Heinrich). Varsa, työnimeltään Tane, on ryhdikäs, hienosti liikkuva ja rohkea kouluratsun alku. Tanen valokuvasi vuorokauden ikäisenä Heikki Markkanen. Kuvista iso kiitos Heikille!

Nyt Tane on jo pian kolmen viikon ikäinen nuori mies ja laiduntaa tyytyväisenä emänsä kanssa Kallioharjun ratsutilan mahtavilla laitumilla.

Tane on myytävänä. Toivon sille tavoitteellista kouluratsastuskotia!

http://www.kallioharju.fi/

Hei vaan!

Nyt on blogi luotu ja palaan pian kirjoittelemaan lisää!